torstai 27. syyskuuta 2012

Mistä kaikki alkoi?

Kaikkihan alkoi siis ala-asteen käsityötunnilta!

Minut tuntevat tietävät, etten ollut nuorempana aina mikään pikku enkeli (nykyäänhän siis olen;)), vaan aika vilkas, kovaääninen ja huomiota herättävä. En mikään opettajien suosikkioppilas! Ja vaikka käsityötunneilla 12-vuotiaana pärjäsinkin suhteellisen hyvin, neuloin, virkkasin ja ompelin, ei käsityön opettajani oikein tuntunut pitävän minusta, tai ainakaan käytöstavoistani. No, sitten löytyi työ, joka todella vei sydämeni. Ja ajatukseni! Kerrankin asia, jota tein hiljaa ja keskittyen. Olin luokkani ensimmäinen, joka sai työn valmiiksi, ja todella pidin siitä. Linkitän tähän kuvan kyseisestä työstä, mutta
HUOM!HUOM!HUOM! 
jotka selailette kuvia, huomatkaa, että tämä on tehty 12-vuotiaana, taidot on vähän siis kehittyneet....

Tämä oli siis elämäni ensimmäinen ristipistotyö:) Erityisesti tuo värien vaihto on oikein tyylikästä ja ammattitaitoista!:D Mutta ehkä tämä kuva lohduttaa teitä, ketkä vasta aloittelette, KAIKKI lähtee nollasta!

Pari vuotta kului ja harrastelin milloin mitäkin, pääosin suunnistusta. Olen aina tykännyt myös paljon lukea, ja lainailin ahkerasti kirjastosta kirjoja. Olinkin lapsuuteni aikana lainauskiellossa varmaan viisi kertaa vuodessa, koska en ikinä muistanut palauttaa lainoja ajallaan. Nytkin sähköpostissa on huomautuskirje yhdestä ristipistomallikirjasta.... No, lukeminen on kivaa, rakastan sitä edelleen, mutta olen kuitenkin ihmisenä sellainen, joka haluaa saada jotain OIKEASTI aikaan, enkä vaan oman pään sisällä. Tuhatpalaisia palapelejä on myös tullut tehtyä noin 50, mutta aina niiden rikkomisen jälkeen jää ihan hölmö olo, että "no, mitähän järkeä tuossakin oli". Sitten muistin ala-asteella tekemäni ristipistotyön ja lainasin kirjan täynnä ristipistomalleja ja ohjeet tekemiseen. Suosittelenkin sitä jokaiselle vasta-alkajalle:)


15-vuotiaana ei rahaa tietysti liiemmin ollut, joten sovittiin äitini kanssa, että hän maksaa materiaalit, kun teen työn yhteiseksi iloksi kotiin. Olen aika vaativa ja kunnianhimoinen, ja jos jotain päätän tehdä, teen sen täysillä, joten tässäkin haukkasin kerralla aika ison palan purtavaksi. Työssä kestikin kauan, mutta oli se kaiken sen vaivan arvoista. Tässä siis tekemäni pöytäliina, joka edelleen vanhempieni kotia koristaa:)



Pakko oli ottaa malliksi myös vertailukuvat, joista huomaa, kuinka harjoitus tekee mestarin, on nimittäin aika huomattava ero ensimmäisen ja viimeisen kukan päättelyssä! (Kuvat siis nurjalta puolelta)



Tuo pöytäliina olikin sen verran iso ja monivärinen työ, että lankoja ja kangasta tuli osteltua enemmänkin, ja ylimääräiset kirjontatarvikkeet tietysti houkuttelevat tekemään aina vain lisää ja lisää ja uusista töistä jatkankin sitten seuraavassa kirjoituksessa:) Mukavaa viikonloppua kaikille!

Terkuin, 
Vilma

4 kommenttia:

  1. Tervetuloa bloggailemaan :) Todella kaunis tuo ruusuinen liina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Liina on tosiaan perinteisen kaunis, uudet jutut on sitten vähän erilaisia:)

      Poista
    2. Taitava olet ja ihanasti kuvaat itseäsi :) Juuri tuollainenhan sinä olet ;)

      rakkaudella
      äiti ja isi

      Poista
  2. Ihanaa, kiitos:)! Nyt vaan blogia tekemään tunnetuksi teidänkin ystäväpiireissä, niin saadaan paljon lukijoita:) ja kohta teksteissäkin aletaan päästä nykyaikaan!

    VastaaPoista